Miten suuri ja ääretön on maailmankaikkeus. Kun sitä käy ajattelmaan, saattaa oikein huimata. Mihin sinne sijoittaisi pienen Pupun ja ison Karhun. Kenties tähtivyöksi yötaivaalle. Tai sitten vierekkäin istumaan ja ihmettelemään. Ne , joilla on tallella kyky ihmetellä, ovat rikkaita . Heillä on kaikki maailman ihmeet ihasteltavina.

Oi! Kevään tuoksut, lämpö ja kirkkaus. Karhu rakastaa tuoreen ruohon tuoksua.Ruohonkorret kutittavat mukavasti. Hyvä on välillä vain lekotella Tästä perspektiivistä on mukava tarkkailla kaikkia luonnon pieniäkin yksityiskohtia. Miten pilvet liikkuvat hitaasti, miten keltaisia ovat auringokukat, miten sievä on Pupu.Asiat aina näyttävät erilaisilta, kun niitä katsoo eri näkökulmasta

Sanotaan, että meri on ikuinen. Omaa tahtiaan lyövät aallot rantaan ja muovaavat hitaasti kaikkea , mikä vastaan tulee. Hitaasti ja hellästi muuttavat kaikkea, mikä on lähellä.Niin käy myös Karhulle ja Pupulle. Pupu on sonnustautunut aurinkohattuun. Käytännöllistä suojautua paahtavalta auringolta. Mutta todellinen syy on se, että Pupusta on tullut ihanan turhamainen. Sievään hattuun koristautuneena, hän haluaa olla entistä kauniimpi Karhun silmissä. Ja Karhu on oikein ylpeä kavaljeeri.

Meille on opetettu, että Eeva antoi Aatamille omenan ja sitten saivatkin lähteä paratiisista. Pupu ja Karhu poimivat yhdessä omenoita ja tekevät paratiisin toinen toisilleen. Semmoinen on Pupun ja Karhun kertomus paratiisista ja omenoista.

Toisinaan elämässä joutuu kulkemaan myös pimeitä korpipolkuja. Onhan se pelottavaa, kun ei tiedä tarkalleen, mitä seuraava askel tuo tullessaan. Mutta on se myös jännittävää. Vatsanpohjassa perhoset mylläävät ja jokunen yrittää jopa kurkusta ulos. Joskus surun sumu peittää kaiken alleen ja kulku käy hitaaksi. Mutta aina pilkottaa puiden raosta hiukan valoa. Aina on helpompi astella yhdessä. Tuntuu turvalliselta puristaa käsi toisen käteen ja olla hitusen vahvempi , kuin yksin

Karhun luontoon kuuluvat hyvät, ravitsevat talviunet. Pupu taas on tottunut hienostelemaan valkoisessa turkissaan talvihangilla.Kaikilla meillä on omia ominaisuuksia, mutta se on vain rikkaus, kun sen oikein oivaltaa. Pupu on tyytyväinen, kun saa hiukan ylimääräistä rokulia Karhun lämpimässä kyljessä. Mutta ennen joulua Pupu herättää Karhun juhlimaan vuoden suurinta juhlaa. Silloin Pupu aikoo pukeutua kauniimpaan asuunsa. Niinhän tekee luontokin. Peittää kaiken kauniiseen valkoiseen vaippaan, joka auringonsäteissä kimaltelee kullan ja hopean väreissä.

Pupu on saanut linnuilta höyheniä juhlapukuunsa. Tanssiva Pupu on kaunis kuin joutsen. Joskus on jokaiselle suuri lahja saada jakamatonta huomiota. Olla pienen hetken sadun prinsessa.Ja joskus on suuri lahja ihailla , miten paljon toinen on nähnyt vaivaa , luodakseen toisille jotain todella kaunista.